|
FCI:n
ryhmä 2 Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (alaryhmä 2)
145 (Hyväksytty: F.C.I. 04.01.1996, käännös SKL-FKK 17.09.1996) Käyttötarkoitus: Seura-, perhe- ja vahtikoira. Lyhyt historiaosuus: Stuttgartin läheltä Leonbergistä kotoisin oleva raatimies Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyrenneittenkoiraa. Tuloksena oli erittäin suuria, enimmäkseen pitkäkarvaisia ja valkoturkkisia koiria. Essigin tavoitteena oli saada aikaan leijonan näköinen koira - leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin. Ensimmäiset todelliset leonberginkoirat syntyivät 1846. Niissä yhdistyivät alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet. Jo lyhyen ajan kuluttua Leonbergistä myytiin useita koiria statussymboleiksi ympäri maailmaa. Leonberginkoiraa pidettiin 1800- luvun lopulla Baden-Wurttembergin alueella etupäässä maatilojen koirana. Sen vartio- ja vetokoira ominaisuudet olivat tunnettuja. Molempien maailmansotien ja niitä seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirien määrä laski erittäin voimakkaasti. Nykyään leonberginkoira on erinomainen perhekoira, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin. Yleisvaikutelma: Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas. Mittasuhteet: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.
Käyttäytyminen / Luonne: Perhekoirana
leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja
elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen,
joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle
mukaan ja joka osoittaa erityistä
lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä
aggressiivinen. Seurakoirana se on
miellyttävä, tottelevainen ja peloton
kaikissa elämäntilanteissa. Pää: Kokonaisuudessaan leveyttä syvempi ja pikemminkin pitkänomainen kuin lyhyt. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 1:1. Nahka on kaikkialla tiivis, ei otsaryppyjä. Kallo-osa: Sivulta ja edestä katsottuna hieman kupera, voimakkuudeltaan sopusuhteessa runkoon ja raajoihin, mutta ei raskas. Kallo ei ole takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta. Otsapenger: Selvästi erottuva, mutta ei liioiteltu. Kirsu: Musta. Kuono-osa: Pitkänomainen, muttei suippo. Kuononselkä tasaleveä, ei saa olla kovera vaan pikemminkin hieman kupera. Huulet: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit. Leuat/Hampaat/Purenta: Voimakkaat leuat. Säännöllinen, tasainen ja täydellinen leikkaava purenta. Ylempi hammasrivi sulkeutuu tiiviisti alempaa vasten ilman rakoa. Hammaskaavion mukaiset 42 hammasta ovat kohtisuorassa leukoihin nähden (M3:n puuttuminen sallitaan). Tasapurenta on sallittu. Alaleuka ei saa kaventua kulmahampaiden kohdalta. Posket: Vain hieman korostuneet. Silmät: Väriltään vaaleanruskeasta mahdollisimman tummanruskeaan, keskikokoiset, soikeat, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, eivät liian lähellä, eivätkä liian kaukana toisistaan. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei saa olla näkyvissä. Silmänvalkuainen (sarveiskalvon näkyvä osa) ei saa olla punertava. Korvat: Korkealle, eivät liian taakse kiinnittyneet. Keskikokoiset, päänmyötäisesti riippuvat ja paksut. Kaula: Hieman kaareva ja sulavasti selkään liittyvä, mieluummin pitkähkö kuin lyhyt. Ei löysää kaula- tai leuanalusnahkaa.
Runko: Selkä: Kiinteä, suora ja leveä. Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas.
Lantio: Viisto, leveä, melko pitkä,
hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti
hännän kiinnityskohtaan. Koira ei saa olla
takakorkea. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman nouseva. Häntä: Hyvin runsaskarvainen; koiran seistessä riippuu suorana. Liikkeessä häntä on vain hieman kaartunut, ei mielellään selkälinjan yläpuolelle nouseva. Raajat: Hyvin voimakkaat, etenkin uroksilla.
Eturaajat: Kyynärpäät: Rungonmyötäiset. Välikämmenet: Vahvat ja kiinteät; edestä katsottuna suorat, sivusta lähes pystysuorat. Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet (eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset), tiiviit ja lähes pyöreät, varpaat ovat hyvin kaareutuneet. Päkiät ovat mustat.
Takaraajat: Reidet: Melko pitkät, viistot ja vahvalihaksiset. Polvikulmaus on selvä. Kintereet: Voimakkaat, kinnerkulma on selvä. Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja vain hieman pitkänomaiset. Varpaat ovat kaareutuneet ja päkiät mustat.
Liikkeet: Maatavoittavat ja tasaiset
kaikissa askellajeissa; pitkälle eteen
ulottuva etuaskel ja hyvä takaraajan työntö. Karvapeite: Puolipehmeästä karkeaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Runsaasta pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Karvapeite on suora, hieman laineikas on vielä sallittu. Erityisesti uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset. Väri: Leijonankeltainen, punainen, punaruskea ja vielä hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen) ja kaikki näiden yhdistelmät; musta maski. Mustat karvankärjet ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Hännän alapuoli, kurkun alla oleva kaularöyhelö, eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat, mutta ne eivät saa poiketa liikaa yleisvärityksestä. Pieni valkoinen läikkä tai raita rinnassa ja valkoiset karvat varpaissa ovat sallittuja. Koko:
Säkäkorkeus: Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen, ennen kaikkea poikkeamat käyttäytymisessä, tyypissä, tasapainoisuudessa ja liikkeissä.
Hylkäävät virheet:
|